perjantai 15. elokuuta 2014

Welcome on board!

Tänään tää jännittävä päivä siis on, kun muutan rapakon toiselle puolelle Texasiin. Itseasiassa se, että lennän tänään varmistu vasta eilen myöhään illalla.. Kaikki on tapahtunu niin nopeasti etten oo kunnolla edes pysynyt kärryillä. Mun host perhe vaihtui tällä viikolla.. Äiti tuli yks aamu mun huoneeseen ja kerto, että se alkuperäinen host mom oli soittanu ja sanonut etteivät he voi ottaa vaihto-oppilasta asumaan kotiinsa. Kunnollista selitystä tälle ei löytynyt, mutta ymmärsimme, että paikallinen vaihtojärjestö oli kieltänyt perhettä ottamasta vaihto-oppilasta jostain syystä. Olin tosi harmissani tästä, koska olin kuitenki jo koko kesän luullut meneväni siihen perheeseen. Olin ollut innoissani paikasta ja tutustunut host perheeseen. Onnekseni paikallinen aluevalvoja teki kaikkensa löytääkseen uuden host perheen minulle ja semmoinen löytyikin hyvin nopeasti. Uusi perheeni vaikuttaa tosi mukavalta ja uskon, että tästä tulee vielä unohtumaton vuosi! Uusi host perheeni on samassa paikassa eli Texasissa Corpus Christissa. Menen myös samaan high schooliin kuin olisin mennyt edellisessä host perheessä eli muutos ei ollut onneksi iso.

Lentoni lähti aamulla aikasin, joten herätys oli myös tosi aikanen. Lennän Pariisin ja Dallasin kautta Corpus Christiin. Vaikka oon matkustellu paljon ympäri maailmaa perheeni kanssa on yksin matkustaminen minulle uutta. Vähän pelotti lentojen vaihdot, mutta toistaseksi olen ainakin selvinnyt. Olen tällä hetkellä Pariisi-Dallas koneessa ja matka tuntuu tosi pitkältä, niin ajattelin alkaa kirjoitella tässä. 

Kentällä minua oli saattamassa tietenkin perhe plus kolme mulle tärkeintä ihmistä. Tää lähtö oli mulle tosi rankkaa, koska jouduin hyvästelemään rakkaani. Tulihan siinä itkettyä monet kerrat, mutta nyt oon jo rauhoittunut ainakin toistaiseksi. Tulee tosi ikävä teitä kaikkia ja kiitos, kun olitte saattamassa mua! 

Finnairin henkilökunnalle paljon kiitosta hyvästä palvelusta! Mut päästettiin priority jonoista, ettei menisi aikaa jonotteluun ja saisin enemmän aikaa läheisteni hyvästeltyyn. Helsinki-Pariisi koneessa itkin vielä, niin eräs Finnairin stuertti toi mulle suklaata sekä nenäliinoja ja sanoi, että suklaa auttaa aina!:) Loppujen lopuksi onnistuin kuitenkin jostain syystä sotkemaan housuni sillä suklaalla..

Tavarani mahtuivat yllättävän hyvin matkalaukkuuni, mutta se painoi kyllä yli 30kg. Tuliaiseksi host perheelle vien muumimukit, Finnish Cooking-kirjan sekä tietenkin suklaata ja salmiakkia. 

Vielä olisi yksi lennon vaihto edessä, mutta eiköhän siitäkin selvitä..toivottavasti. Sitten jännitetään enään onko matkalaukkuni saapunut myös perille. 

Nähdään ensi kesänä rakkaat! 

-Emmi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti